Vaalipäivänä on kaikista tärkeintä löytää oma äänestyspaikka, siihen auttaa tämä palvelu:
http://vrk.navici.com/vaalikartta/vaalit2011/
HS:n ja Ylen uutisten mukaan vaalipäivästä on tulossa vilkas. Hyvä niin, se on voitto demokratian toteutumiselle.
Nukkuvat eivät voita näissä vaaleissa mitään, eivät edes lohdutuspalkintoja.
sunnuntai 17. huhtikuuta 2011
keskiviikko 23. maaliskuuta 2011
Kolme kymmenestä äänestäjästä ei tiedä nykyistä hallituskokoonpanoa.
Helsingin Sanomat paljasti kuinka tietämätön äänestävä vaalikarja on nykyisen hallituksen kokoonpanosta. Oi ei!
Siinäpä onkin pähkinää kerrakseen ehdokkaille oman kampanjansa hiomisessa. Kemppisen hyvä kirjoitus aiheesta.
Syytetään mediaa?
Siinäpä onkin pähkinää kerrakseen ehdokkaille oman kampanjansa hiomisessa. Kemppisen hyvä kirjoitus aiheesta.
Syytetään mediaa?
maanantai 28. helmikuuta 2011
Aktiividemokraatit, eduskuntavaalien musta hevonen?
Aktiividemokraateilta on ehdolla yksi sitoutumaton ehdokas (Mikko Laajola, 268) Helsingin vaalipiirissä. Lainaus ehdokkaan tiedotteesta:
Tekstiä on pidemmältikin, mutta päädyin lainaamaan alkuosan, tuostakin käy jo idea selville.
Olisiko tässä näiden vaalien todellinen musta hevonen? Läpimenoon tarvitaan reippaasti ääniä, etenkin kun tullaan listojen ulkopuolelta, mutta on eduskuntaan ennenkin menty "yhden miehen" projekteilla. Nyt olisi vielä tilaisuus, 2015 voi olla vaikeampaa kun silloin on voimassa koko maan kattava äänikynnys (2-3 %).
Suomen Aktiividemokraatit toimivat yhteistyössä vastaavan Ruotsin puolueen kanssa:
http://aktivdemokrati.se/
Aktiividemokraattinen agenda on pääpiirteissään seuraavanlainen:
Nykyisessä järjestelmässä päätöksenteko annetaan nelivuotiskausi kerrallaan pois, jolloin kansalaisen vastuulle jäävät tehtävät ovat lähinnä lakien noudattaminen ja verojen maksu.
Kansalaiset kuitenkin tarvitsevat enemmän rajapintaa ja suoria mahdollisuuksia osallistua päätöksentekoon, sekä yhteiskuntansa ja ympäristönsä suunnitteluun.
Tarjoan laajempaa osallistumismahdollisuutta suoran sähköisen demokratian mallien mukaisesti, toistaiseksi sitoutumattomana, myöhemmin mallia viedään eteenpäin Aktiividemokratiapuolueen puolesta.
Tavoitteenamme on rakentaa www-pohjainen 'varjoeduskunta', aktiividemokratia-järjestelmä, jossa kuka tahansa äänioikeutettu voi:
- osallistua poliittiseen keskusteluun ja päätöstä koskevan relevantin informaation tuottamiseen
- käyttää ääntään
- ryhtyä edustajaksi
- muodostaa puolueita ja ryhmittymiä
- delegoida ääntään edustajille tai ryhmittymille haluamallaan tavalla
- luoda ja kehitellä lakialoitteita
Kaikki eduskunnassa säädettävänä olevat asiat tuodaan aktiividemokratia-palveluun äänestettäväksi. Aktiividemokratia-järjestelmän edustaja sitoutuu sopimuksella toimimaan varjoeduskunnan tuottamien päätösten ja esitysten mukaisesti, sekä esittämään järjestelmässä hyväksytyt lakialoitteet eduskunnassa. Sopimusrikkeestä seuraa yhteisössä sovittu sanktio. Toisin sanoen, aktiividemokraattinen kansanedustaja edustaa aina eduskunta-tasolla otantaa kansasta, ei omia mielipiteitään, sidosryhmiään tai puoluettaan.
Edustuksellisuus on vahvana osana aktiividemokratiassa, eli päätöksentekoon ei ole pakko osallistua: voit itse määrittää oman osallistumisesi tason. Oman äänensä voi delegoida ryhmittymille/edustajille erilaisina annoksina, vaikka aihepiireittäin. Toiset ryhmittymät voivat olla keskittyneet vaikkapa ympäristöasioihin, toiset työlainsäädäntöön. Tämä takaa äänestäjälle aina parhaimman mahdollisen edustuksen.
...
Tekstiä on pidemmältikin, mutta päädyin lainaamaan alkuosan, tuostakin käy jo idea selville.
Olisiko tässä näiden vaalien todellinen musta hevonen? Läpimenoon tarvitaan reippaasti ääniä, etenkin kun tullaan listojen ulkopuolelta, mutta on eduskuntaan ennenkin menty "yhden miehen" projekteilla. Nyt olisi vielä tilaisuus, 2015 voi olla vaikeampaa kun silloin on voimassa koko maan kattava äänikynnys (2-3 %).
Suomen Aktiividemokraatit toimivat yhteistyössä vastaavan Ruotsin puolueen kanssa:
http://aktivdemokrati.se/
lauantai 1. tammikuuta 2011
Fatbardhe Hetemaj:n US-blogikirjoitus herättää ajatuksia.
Kokoomuksen eduskuntavaaliehdokkaan Fatbardhe Hetemaj:n kirjoitus US-blogeissa: Sukupuolineutraalin avioliittolain on aika tulla Suomeenkin herättää kommentoijissa odotettuja reaktioita, mutta samalla synnyttää myös tuoreita ajatuksia.
Ensinnäkin Kokoomus on ollut hallitusvastuussa viimeiset neljä vuotta ja heillä olisi ollut mahdollisuus ajaa eteenpäin Vihreiden kansanedustajan Oras Tynkkysen esitystä sukupuolineutraalista avioliittolaista. Näin ei kuitenkaan tapahtunut, ellei huomioida Kokoomuksen kesällä 2010 muuttunutta kantaa ko. asiaan. Nyt kuitenkin Kokoomuksen tuore, maahanmuuttajataustainen eduskuntavaaliehdokas kirjoittaa esityksen puolesta. Ristiriitaista? Äänestäjien sumuttamista? Ehkä ei, mutta siltikin haiskahtaa siltä kuin Kokoomus yrittäisi Hetemaj:n avulla kalastella etenkin liberaalien vihreiden ääniä.
Mitä tulee muutamiin kirjoituksen kommentteihin joissa kehotetaan Hetemaj:ta häipymään maasta, ne ovat todella asiattomia ja nurinkurisia. Eikö Hetemaj juuri osoita maahanmuuttokriitikoiden peräänkuuluttamaa integroitumista kun hän ottaa osaa yhteiskunnalliseen keskusteluun? Paras maahanmuuttaja on hiljainen ja kantaaottamaton maahanmuuttaja? Tarkennettakoon että Hetemaj on tullut muun perheensä kanssa Suomeen pakolaisena.
Kirjoituksen kommentointi on ennennäkemätön yhdistelmä pakolais- ja homovastaisuutta. Vaikea sanoa onko Hetemaj:n kirjoitus tietoinen provokaatio, jolla on tarkoitus nostaa ensikertalaisen ehdokkaan julkisuusprofiilia. Jostakin kumman syystä tulevissa eduskuntavaaleissa näyttävät jylläävän eniten pinnalla hyvin polarisoituneet mielipiteet. Asiat ovat tulleet mustavalkoisiksi. Kyseessä on outo kehityssuuntaus kun ajattelisi maailman olevan sirpalemaisempi ja mielipiteiltään monisävyisempi kuin aiemmin. Tuntuu kuitenkin siltä kuin ääripään sävyjä tulisi koko ajan lisää ja samalla maltilliset keskialueen sävyt jäävät ainakin osalta verkkokeskustelijoista ja medialta huomioimatta.
Lopuksi haluaisin antaa rakentavaa palautetta Fatbardhelle. Nettikeskustelijoiden kommentteihin kannattaa vastata neutraalin asiallisesti, ilman provosoitumista. Jalkapalloilevat veljesi eivät tällä saralla ole paras mahdollinen esimerkki hyvästä verkkokommunikoinnista, etenkään Perpa, vaikkakin mielelläni hänet näkisin tulevaisuudessa Huuhkajissa ja miksei myös sinutkin Eduskunnassa.
Ensinnäkin Kokoomus on ollut hallitusvastuussa viimeiset neljä vuotta ja heillä olisi ollut mahdollisuus ajaa eteenpäin Vihreiden kansanedustajan Oras Tynkkysen esitystä sukupuolineutraalista avioliittolaista. Näin ei kuitenkaan tapahtunut, ellei huomioida Kokoomuksen kesällä 2010 muuttunutta kantaa ko. asiaan. Nyt kuitenkin Kokoomuksen tuore, maahanmuuttajataustainen eduskuntavaaliehdokas kirjoittaa esityksen puolesta. Ristiriitaista? Äänestäjien sumuttamista? Ehkä ei, mutta siltikin haiskahtaa siltä kuin Kokoomus yrittäisi Hetemaj:n avulla kalastella etenkin liberaalien vihreiden ääniä.
Mitä tulee muutamiin kirjoituksen kommentteihin joissa kehotetaan Hetemaj:ta häipymään maasta, ne ovat todella asiattomia ja nurinkurisia. Eikö Hetemaj juuri osoita maahanmuuttokriitikoiden peräänkuuluttamaa integroitumista kun hän ottaa osaa yhteiskunnalliseen keskusteluun? Paras maahanmuuttaja on hiljainen ja kantaaottamaton maahanmuuttaja? Tarkennettakoon että Hetemaj on tullut muun perheensä kanssa Suomeen pakolaisena.
Kirjoituksen kommentointi on ennennäkemätön yhdistelmä pakolais- ja homovastaisuutta. Vaikea sanoa onko Hetemaj:n kirjoitus tietoinen provokaatio, jolla on tarkoitus nostaa ensikertalaisen ehdokkaan julkisuusprofiilia. Jostakin kumman syystä tulevissa eduskuntavaaleissa näyttävät jylläävän eniten pinnalla hyvin polarisoituneet mielipiteet. Asiat ovat tulleet mustavalkoisiksi. Kyseessä on outo kehityssuuntaus kun ajattelisi maailman olevan sirpalemaisempi ja mielipiteiltään monisävyisempi kuin aiemmin. Tuntuu kuitenkin siltä kuin ääripään sävyjä tulisi koko ajan lisää ja samalla maltilliset keskialueen sävyt jäävät ainakin osalta verkkokeskustelijoista ja medialta huomioimatta.
Lopuksi haluaisin antaa rakentavaa palautetta Fatbardhelle. Nettikeskustelijoiden kommentteihin kannattaa vastata neutraalin asiallisesti, ilman provosoitumista. Jalkapalloilevat veljesi eivät tällä saralla ole paras mahdollinen esimerkki hyvästä verkkokommunikoinnista, etenkään Perpa, vaikkakin mielelläni hänet näkisin tulevaisuudessa Huuhkajissa ja miksei myös sinutkin Eduskunnassa.
torstai 9. joulukuuta 2010
Tarvitaanko Suomeen uusi vihreä puolue?
Lyhyen ajan sisällä Vihreistä tapahtuu jo kolmas loikkaus Kokoomukseen.
9.12.10 Verkkouutiset.fi : Vihreistä taas loikkaus - nyt kokoomukseen
Useimpien loikkareiden (Aropelto, Rastimo, Vesa Hack, Meri-Kukka Forsius... muita?) tie on vienyt Kokoomukseen. Eero Paloheimo ei sentään loikannut Kokoomukseen, häntä taitaa eniten kiinnostaa Muutos 2011:n poliittinen hengenheimolaisuus.
Paljastan korttini... olen aina äänestänyt vihreitä, kyllä, FOOL! VIHERPIIPERÖ! Loikkareiden kaapista ulostuleminen herättää epäilyjä, uskaltaako vihreitä enää äänestää? En missään tapauksessa halua ääneni valuvan Kokoomuksen laariin.
Tarvitaanko Suomeen uusi vihreä puolue?
Vihreä Puolue on jo perustettu, mutta sen agenda ja toimintamallit ovat aivan liian ideologisia ja anarkistisia soveltuakseen rakentavalla tavalla vallitsevaan yhteiskuntajärjestelmään. En ymmärrä miksi VP haluaa nimittää itseään puolueena, kun se ei edes tavoittele paikkoja eduskunnasta, ei ainakaan toistaiseksi.
Toisaalta Vihreä Liitto on pahasti hukkaamansa puolueen alkuperäisen ideologian ja samalla kovaa vauhtia vääntymässä omituiseksi sillisalaatiksi, jolle oikeastaan mikä tahansa periaate on yhdentekevää, kunhan hallituspaikka säilyy. Toisaalta tämä on pienen hallituspuolueen kohtalo, joustoja on pakko tehdä kun poliittinen vaikutusvalta on kuitenkin suhteellisen pientä. Vihreät sinnittelevät puun ja kuoren välissä, samalla puolueen uskottavuus joutuu kovalle koetukselle.
Vihreiden Kokoomuksen leiriin loikkaaminen tietenkin todistaa yhden asian oikeaksi. Luonnonsuojelu on erityisesti hyvin toimeentulevien porvareiden etuoikeus; he joilla on varaa maksaa, voivat myös helpoimmin tehdä eettisiä valintoja. Jostakin syystä muuten Kokoomuksen leiri ei oikein kiinnosta, vaikka siellä sinivihreää ympäristöpolitiikkaa tehtäisiinkin, ainakin silmänlumeeksi. En usko että on tarvetta sen tarkemmin tuoda esille syitä tähän vähäiseen kiinnostukseen.
Vihreiden vuoto Kokoomuksen suuntaan sekoittaa tulevien vaalien pakkaa entisestään. Ketä tässä nyt sitten enää uskoisi. Ehkä Vihreä Liitto tarvitsisi leiriinsä tukun vanhan hyvän ajan jääräpäitä; linkolalaisia, punavihreitä, omantien kulkijoita... uusia heidihautaloita, osmosoininvaaroja, satuhasseja, kallekönkkölöitä... muuten puolueen suunta on kohti hiipuvaa itsetuhoa.
Itselleni tulevissa vaaleissa tyhjää äänestäminen alkaa näyttää entistä todennäköisemmältä vaihtoehdolta tai sitten annan ääneni kolmannelle Vihreälle Puolueelle, joka on olemassa vain omassa idealistisessa mielikuvitusmaailmassani.
Teatterinjohtaja Kirsi Aropaltio siirtyy Espoon vihreiden valtuustoryhmästä kokoomuksen valtuustoryhmään.
- Olen ollut Vihreiden kaupunginvaltuutettuna vuodesta 1997, mutta en enää tunne voivani kuulua Vihreiden ryhmään. Olen harkinnut päätöstä kauan, mutta olen halunnut noudattaa äänestäjieni poliittista kantaa ja siksi en kevein perustein ota tätä ratkaisevaa askelta. Vihreät ovat näkemykseni mukaan luopuneet lähes kaikista idealistisista ja joskus iloisen anarkistisistakin, mutta aina raikkaista periaatteista, jotka toivat minut aikanaan Vihreisiin, Aropaltio sanoo.
9.12.10 Verkkouutiset.fi : Vihreistä taas loikkaus - nyt kokoomukseen
Useimpien loikkareiden (Aropelto, Rastimo, Vesa Hack, Meri-Kukka Forsius... muita?) tie on vienyt Kokoomukseen. Eero Paloheimo ei sentään loikannut Kokoomukseen, häntä taitaa eniten kiinnostaa Muutos 2011:n poliittinen hengenheimolaisuus.
Paljastan korttini... olen aina äänestänyt vihreitä, kyllä, FOOL! VIHERPIIPERÖ! Loikkareiden kaapista ulostuleminen herättää epäilyjä, uskaltaako vihreitä enää äänestää? En missään tapauksessa halua ääneni valuvan Kokoomuksen laariin.
Tarvitaanko Suomeen uusi vihreä puolue?
Vihreä Puolue on jo perustettu, mutta sen agenda ja toimintamallit ovat aivan liian ideologisia ja anarkistisia soveltuakseen rakentavalla tavalla vallitsevaan yhteiskuntajärjestelmään. En ymmärrä miksi VP haluaa nimittää itseään puolueena, kun se ei edes tavoittele paikkoja eduskunnasta, ei ainakaan toistaiseksi.
Toisaalta Vihreä Liitto on pahasti hukkaamansa puolueen alkuperäisen ideologian ja samalla kovaa vauhtia vääntymässä omituiseksi sillisalaatiksi, jolle oikeastaan mikä tahansa periaate on yhdentekevää, kunhan hallituspaikka säilyy. Toisaalta tämä on pienen hallituspuolueen kohtalo, joustoja on pakko tehdä kun poliittinen vaikutusvalta on kuitenkin suhteellisen pientä. Vihreät sinnittelevät puun ja kuoren välissä, samalla puolueen uskottavuus joutuu kovalle koetukselle.
Vihreiden Kokoomuksen leiriin loikkaaminen tietenkin todistaa yhden asian oikeaksi. Luonnonsuojelu on erityisesti hyvin toimeentulevien porvareiden etuoikeus; he joilla on varaa maksaa, voivat myös helpoimmin tehdä eettisiä valintoja. Jostakin syystä muuten Kokoomuksen leiri ei oikein kiinnosta, vaikka siellä sinivihreää ympäristöpolitiikkaa tehtäisiinkin, ainakin silmänlumeeksi. En usko että on tarvetta sen tarkemmin tuoda esille syitä tähän vähäiseen kiinnostukseen.
Vihreiden vuoto Kokoomuksen suuntaan sekoittaa tulevien vaalien pakkaa entisestään. Ketä tässä nyt sitten enää uskoisi. Ehkä Vihreä Liitto tarvitsisi leiriinsä tukun vanhan hyvän ajan jääräpäitä; linkolalaisia, punavihreitä, omantien kulkijoita... uusia heidihautaloita, osmosoininvaaroja, satuhasseja, kallekönkkölöitä... muuten puolueen suunta on kohti hiipuvaa itsetuhoa.
Itselleni tulevissa vaaleissa tyhjää äänestäminen alkaa näyttää entistä todennäköisemmältä vaihtoehdolta tai sitten annan ääneni kolmannelle Vihreälle Puolueelle, joka on olemassa vain omassa idealistisessa mielikuvitusmaailmassani.
keskiviikko 24. marraskuuta 2010
Jertta Blomstedt kirjoittaa populismista.
Jertta Blomstedtin "Kaikki tiet vievät populismiin" -kolumni Ylen verkkosivuilla.
Valitettavasti Jertta on osittain täysin väärässä. Demokratia ei ole murtumassa persujen tai muiden puolueiden väitetyn populismin vuoksi. Demokratia on murtumispisteessä yksinkertaisesti siitä syystä koska päättäjät ovat etääntyneet kansasta. Kapina kumuloituu persujen suosion kasvuna. Itse haluaisin nähdä myös muunkaltaisia merkkejä.
Se että vanhat, suuret puolueet eivät voi niellä tappiotaan ja tunnustaa tosiasioita, johtaa todennäköisesti vain yhä suuremman äänipotin satamista persujen laariin.
Demokraattinen järjestelmä murtuu kun kolmen ison puolueen valta-asema murretaan?
Ehkä asia onkin toisinpäin.
Valitettavasti Jertta on osittain täysin väärässä. Demokratia ei ole murtumassa persujen tai muiden puolueiden väitetyn populismin vuoksi. Demokratia on murtumispisteessä yksinkertaisesti siitä syystä koska päättäjät ovat etääntyneet kansasta. Kapina kumuloituu persujen suosion kasvuna. Itse haluaisin nähdä myös muunkaltaisia merkkejä.
Se että vanhat, suuret puolueet eivät voi niellä tappiotaan ja tunnustaa tosiasioita, johtaa todennäköisesti vain yhä suuremman äänipotin satamista persujen laariin.
Koko sukupolvelle, joka on syntynyt 80-luvulla, vaalit tiivistyvät asetelmaan, jossa halutaan äänestää politiikkaa vastaan. Se on johtamassa demokraattisen järjestelmän murtumaan.
Demokraattinen järjestelmä murtuu kun kolmen ison puolueen valta-asema murretaan?
Ehkä asia onkin toisinpäin.
maanantai 22. marraskuuta 2010
Viestintäministeri Suvi Linden lipsautti: "Tutut ja turvalliset kuviot ovat sekaisin"
Lainaus on Satakunnan Kansan verkkoartikkelista, päiväys 18.11.2010.
Lainaan artikkelin kokonaisuudessaan tähän, koska ei ole takeita kuinka monta päivää artikkeli säilyy internetissä sensuroimattomana. Huom! Tätäkin versiota on päivitetty, en tiedä onko se sanasta sanaan alkuperäistä vastaava. Merkkasin kursiivilla olennaisimman kohdan Lindenin lipsahduksesta.
Mitä kursiivilla merkitty kohta tarkoittaa? Ymmärtäisin sen niin että vaalit ovat pelkkää teatteria ja kolmen ison puolueen välinen konsensus jatkuu vaalista toiseen, vaikka välillä hallituksen voimahahmot vaihtuisivatkin Keskustan, Kokoomuksen ja SDP:n välillä. Perussuomalaiset uhkaavat tätä "kolmen ison" konsensusta. Tämähän tarkoittaa sitä että äänestäjiä on huijattu vaaleista toiseen, etenkin vasemmistolaisia äänestäjiä. Pahiten Lindenin lipsahdus voi osua demareiden nilkkaan.
Toinen asia tietenkin on se, miksi pitäisi maksaa jättimäisiä puoluetukia, jos kolmen suurimman puolueen välinen konsensus on näin ilmiselvää? "Tutut ja turvalliset kuviot ovat sekaisin."
Lindenin lipsahdus olisi voinut mennä kokonaan ohitse, ellei hän itse hölmöyksissään olisi alkanut heiluttelemaan sensuuri- ja JSN-korttia.
Satakunnan Kansa via Yle: Lindén harkitsee kantelua Satakunnan Kansan uutisesta
Lainaan artikkelin kokonaisuudessaan tähän, koska ei ole takeita kuinka monta päivää artikkeli säilyy internetissä sensuroimattomana. Huom! Tätäkin versiota on päivitetty, en tiedä onko se sanasta sanaan alkuperäistä vastaava. Merkkasin kursiivilla olennaisimman kohdan Lindenin lipsahduksesta.
Ministeri Lindén: Perussuomalaisten kannatus voi nousta vaikka 35 prosenttiin
Rökäletappio uhkaa kokoomusta, sosiaalidemokraatteja ja keskustaa, mikäli kuilun partaalla keikkuvat Irlanti ja Portugal syöksyvät talousrotkoon. Viestintäministeri Suvi Lindén (kok.) arvioi Porissa, että perussuomalaisten kannatus voi pompsahtaa siinä tapauksessa peräti 35 prosenttiin.
Neljännen kauden kansanedustaja Linden kertoi, että Timo Soinin joukkueen saama gallup-suosio näkyy eduskunnassa sekä luissa että ytimissä.
– Koskaan aiemmin ei ole oltu näin hermostuneita vaalien alla. Tutut ja turvalliset kuviot ovat sekaisin. Se johtuu uudesta toimijasta eli perussuomalaisista, josta on tullut legitiimipuolue. On trendikästä kannattaa perussuomalaisia.
Lindén menettää lopullisesti yöunensa, mikäli Soini-buumi jatkuu vielä vuoden 2012 presidentinvaaleissakin.
– Luoja minua varjelkoon siltä päivältä, että Timo Soini on Suomen presidentti.
Hän toivoi, että kokoomuksen toivo Sauli Niinistö päätyy pohdinnoissaan asettumaan presidenttiehdokkaaksi.
– Se olisi nyt toinen kerta, kun hänelle tarjottaisiin ehdokkuutta kultalautasella.
– Hänestä Suomi saisi hyvän isähahmon ja unilukkarin, Lindén päätteli.
Mitä kursiivilla merkitty kohta tarkoittaa? Ymmärtäisin sen niin että vaalit ovat pelkkää teatteria ja kolmen ison puolueen välinen konsensus jatkuu vaalista toiseen, vaikka välillä hallituksen voimahahmot vaihtuisivatkin Keskustan, Kokoomuksen ja SDP:n välillä. Perussuomalaiset uhkaavat tätä "kolmen ison" konsensusta. Tämähän tarkoittaa sitä että äänestäjiä on huijattu vaaleista toiseen, etenkin vasemmistolaisia äänestäjiä. Pahiten Lindenin lipsahdus voi osua demareiden nilkkaan.
Toinen asia tietenkin on se, miksi pitäisi maksaa jättimäisiä puoluetukia, jos kolmen suurimman puolueen välinen konsensus on näin ilmiselvää? "Tutut ja turvalliset kuviot ovat sekaisin."
Lindenin lipsahdus olisi voinut mennä kokonaan ohitse, ellei hän itse hölmöyksissään olisi alkanut heiluttelemaan sensuuri- ja JSN-korttia.
Viestintäministeri Suvi Lindén (kok.) harkitsee kantelevansa Julkisen sanan neuvostoon (JSN) Satakunnan Kansan verkkosivujen uutisesta. Hän on ollut asiasta yhteydessä JSN:n puheenjohtajaan Risto Uimoseen.
Satakunnan Kansa via Yle: Lindén harkitsee kantelua Satakunnan Kansan uutisesta
Tilaa:
Kommentit (Atom)